Joensuun Mailan naisten ykkössarjajoukkue potkaisi harjoituskautensa käyntiin viikonloppuleirillä. Areenahallissa ja Mehtimäen perinteikkäällä pururadalla otettiin mittaa pelureista ja testattiin lähtötasoja talven harjoituskaudelle. Valmennus oli kasannut aika muhkean testipatteriston, jolla mitattiin niin lajitaitoja, fyysisiä raja-arvoja ja hieman myös henkisen kantinkin pitävyyttä. Testaus alkoi lauantaina klo 10 pururadalla sykeraja-arvojen mittauksella ja kesti tiiviinä pakettina palavereineen päivineen ilta kahdeksaan ja jatkui sitten taas sunnuntaiaamuna klo 10.

Joukkue on pysynyt pelaajaosastoltaan viimekaudelta aika hyvin kasassa, mutta valmennus /pelinjohtopuolella on tapahtunut muutoksia. Pari vuotta ansiokkaasti Joman naispesistä vetäneet Anssi Raitala ja Ville Ikonen pitävät virkavapaata pesiksestä ainakin toistaiseksi ja viime vuoden valmennusryhmästä ainoastaan Jutta Surakka jatkaa naisten ja B-tyttöjen mukana. Jutallahan on melkoisen hieno ja menestyksekäs pelaajatausta ja lisää valmennuksellista osaamista, oman ammattinsa lisäksi, hän on hankkinut suorittamalla Pesiksen valmentajatutkinnon jokin aika sitten. Joukkueella ja pelinjohtokaksikolla, Iivo Parviainen/Laura Jehkonen, on tukenaan myös kovat urheilun ja liikunnan valmennusammattilaiset Anssi Turunen ja Pasi Majoinen. Anssi ja Pasi ovat mukana myös naisten suomensarjajoukkueen valmennuksessa.

Joman naiset harjoittelevat talvikauden kolmessa harjoitusryhmässä. Harjoitusryhmät muodostuvat ykkössarjajoukkueesta, suomensarjajoukkueesta ja maakuntasarjajoukkueesta. B-tytöt harjoittelevat näissä ryhmissä ja ovat koolla omalla kokoonpanollaan talven aikana vain viikonloppuleireillä ja harjoituspeleissä. Suomensarjan ja maakuntasarjan joukkueiden kuulumisiin palataan myöhemmin.

Leiri lauantai 27.10

Leiri alkoi reivaamalla sykemittarit ranteisiin ja testaamalla/kalibroimalla syketasoja pururadalla. Sitten alkulämmittelyä areenan sisätiloissa. Pienellä alkujumpalla, joka muistutti välillä vähän pystypainiakin (ehkä Petra Ollin kultamitalin kunniaksi), saatiin lihakset lämpöisiksi ja päästiin viskomaan kuntopalloa ja aitoa pelivälinettäkin. Pesäpallon vauhtia heitossa ja lyönnissä mitattiin hienolla tutkalla, mutta kuntopallon heittoradan todentamiseen riitti perusmittanauha.

Hieman evästä ja sen sulattelua palaverin muodossa ja taas areenan tartanille noin klo 14. Sitten alkujumppaa ja loikkimista ja juoksemista armotonta kelloa ja mittanauhaa vastaan.

Klo 16 mennessä sentit ja sekunnit olivat tiedossa ja lopulta päästiin ruokailemaan ja saunomaa. Mutta ei ihan vielä irti pesäpalloilijan todellisuudesta. Takkahuoneessa käytiin mestarivalmentaja Petri Pennasen johdolla joukkueen menestymisen kannalta tärkeitä asioita. ”Yhteisöllisyydestä ja joukkuehengestä puhutaan paljon, mutta se ei synny itsestään. Sen eteen on tehtävä töitä. Puheista teoiksi. Ja se onnistuu vain, jos tunnistaa itsensä ja luonteen piirteensä ja yrittää ymmärtää myös joukkuetovereita. Yhteisellä matkalla tarvitaan kaikkia”.

Sunnuntai 28.10

Homma alkoi klo 10 palaverilla ja edellisen päivän tehtävien kertauksella. Reilu tunti jauhettiin sitä ja sitten päästiin suorittamaan kestävyystestiä varten alkuverryttelyä tällä kertaa yleisurheilukentän katsomon portailla. Porrasjuoksu, hyppely, pujottelu, kisailuosuuden jälkeen alkoi leirin viimeinen testiosio, joka käsitteli kestävyyttä. Ja Anssi ohjeet olivat selvät. ”Matka on neljä kilometriä. Kello käy. Juokse niin kuvaa kuin pystyt. Maalissa ei saa olla enää voimia jäljellä.”

Kova oli tämän kertaisen testauksen viimeinen osio. Kunnialla siitä kaikki selvisivät. Kovakuntoinen ykköspelinjohtajakin osallistui testiin, tosin polkupyörällä reittioppaana.

Ensikerralla ovat sitten vuorossa liikkuvuudet ja kova rauta vastaan maanvetovoima testiosiot.

-mh-


Palaa takaisin