Joensuulaista pesäpalloilua

Lauri "Tahko" Pihkala alkoi kehitellä ajatusta suomalaisen kansallispelin luomisesta jo 1910-luvulla. Lähtökohdaksi hän valitsi tuolloin kansallispelinä olleen kuningaspallon. Pihkala otti mallia amerikkalaisesta baseballista, josta hän omaksui pesien määrän, pesäkilvan ja juoksut. Uusi laji ohitti nopeasti suosiossa kuningaspallon ja pitkällisen kehittelyn tuloksena pesäpallo saavutti nykyisen muotonsa vuonna 1920. Joitakin eroja nykyiseen lajiin kuitenkin oli: käytössä oli heittopoltto, joka poistettiin myöhemmin ja räpylän käyttö sallittiin vasta vuonna 1931.

Suojeluskuntajärjestöt levittivät peliä tehokkaan organisaationsa avulla. Laji vakiinnutti asemansa 1930-luvulla ja saman vuosikymmenen lopulla se oli joukkue- ja pelaajamäärältään maan suurin urheilulaji.

Lajiharrastus Joensuussa

Pesäpallon harrastus Joensuussa alkoi 1920-luvun alkupuolella paikallisen suojeluskunnan toimesta. Myös paikalliset urheiluseura Kalevaiset ja ja SLU (Suomen Lyseoiden Urheilijat, Joensuun alaosasto) ottivat lajin ohjelmaansa. Joensuun Katajassakin pesäpallo oli ohjelmassa, mutta kun lajilla ei katsottu olevan seurassa tarpeeksi kannatusta jäi se ohjelmasta pois. Useimmassa seurassa pesäpallo oli lapsipuolen asemassa, yhtenä lajina lajien joukossa.

Pesäpalloharrastus laajeni 1930 -luvun alkupuolella, kun sen otti ohjelmaansa Joensuun Pallo-Seura (JoPS), joka menestyikin mainiosti pelaten vuonna 1932 yhden kauden nykyistä Superpesistä vastaavassa Suursarjassa ja seuran nuoret ylsivät vuonna 1935 peräti Suomen mestaruuteen saakka. Nuorten joukkue oli esitellyt taitojaan jo vuosina 1933 ja 1934, jolloin joukkue raivasi tiensä Suomenmestaruuskilpailujen loppukarsintoihin. JoPS piti kaupungin pesäpallomainetta yllä, kun sillä oli joukkueet niin miesten kuin poikienkin puolella sekä joukkue myös naisten sarjassa.

Vuonna 1946 päivänvalon nähnyt Joensuun Maila-Pojat (JMP) perustettiin pääasiassa pesäpalloseuraksi, mutta seura otti ohjelmaansa myös jääpallon kasvattaakseen tässä lajissa JoPS:ille reservejä. Menestysvuosina 1949 ja 1952 JMP:n joukkue selvitti tiensä aina pesäpallon Mestaruussarjakarsintoihin saakka. Seuran naisjoukkue voitti piirinmestaruuden vielä vuonna 1959. Pesäpallon merkitys väheni jääpallon vallatessa seuran ykköslajin aseman. Joensuun Pallo-Toverit ilmestyi paikkakunnan pesäpallokentille 1950, kun joukkue seuran joukkue pelasi perussarjassa. Vuonna 1952 seuralle kirjattiin maakuntasarjan paikallinen "mestaruus".

Erikoisseura-ajatus vireillä

Syksyllä 1957 aloittivat eräät Höytiäisen Urheilijain (HöU) ja Joensuun Maila-Poikien pelaajat jälleen mietiskelyn yhden hyvän joukkueen aikaansaamisesta paikkakunnalle. Ajatus oli ollut vireillä jo edellisenä vuonna, mutta silloin asiasta ei tullut valmista. Pesäpalloväen vaatimus tuli kauden aikana usein julki: yksi seura Joensuuhun. Perusteluja erikoisseuralle etsittiin mm. mestaruussarjan seuraluetteloa tutkimalla. 1950-luvun mestaruussarjan joukkueet olivat pääosin juuri lajin erikoisseuroja, kuten Kiri, PuMu, PT, Vimpeli, KPL, Haukat, TMP, Hamina ja HoNsU. Seuraluettelon katsottiin kiistattomasti osoittavan sen, että vain erikoisseura kussakin lajissa olisi ainoa oikea seuramuoto. Samoin todettiin, että niissä yleisseuroissa, jotka pesäpallosarjoissa ovat vahvemmin mukana, on pesäpallo saanut varsin keskeisen aseman. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että "vain pesäpalloilun erikoisseuralla oli mahdollisuuksia nousta mestaruussarjaan ja menestyä siellä".

Yhdistymisellä oli omat haittansa

Seuran perustamista ajavien henkilöitten tarkoitus oli, että uuteen seuraan liittyisivät sekä Höytiäisen että Joensuun Maila-Poikien pelaajat, joista sitten muodostettaisiin joukkue, jolle olisi tarkoitus saada HöU:n Suomensarjan paikka. Se todettiin mahdolliseksi, mikäli HöU:n joukkueessa pelaavat pelaajat antavat kirjallisen sitoumuksen uudessa joukkueessa pelaamisesta.

Yhdistymisellä oli myös vastustajia, jotka puolustivat kantaansa sillä, että joensuulainen pesäpallotaso ei nykyhetkellä ole yhdistettynäkään SM-sarjatasolla. Erikoisseuran perustamiseen katsottiin liittyvän paljon ennalta arvaamattomia tekijöitä. Mitä tapahtuisi, jos HöU:n kaikki pelaajat eivät annakaan sitoumusta eikä Maila-Pojatkaan luovuta sarjapaikkaansa uudelle seuralle? Jos näin kävisi, silloin uuden seuran olisi aloitettava perussarjasta ja samalla sekä Höytiäinen että Maila-Pojat heikentyisivät, koska joka tapauksessa osa niiden pelaajista siirtyisi uuden seuran riveihin ja loput pelaisivat entisissä seuroissaan. Tällöin vaarana olisi että sekä JMP että Höytiäinen putoaisivat alemmaksi. Silloin entisestäänkin vähäinen joensuulaisyleisö katoaisi pesäpallokentän laitamilta, koska täällä nähtäisiin vain alempien sarjojen otteluja. Yleisökadon seurauksena seurojen taloudet joutuisivat näin ollen entistäkin ahtaammalle.

Yksi laiha lohtusyntyneestä tilanteesta kuitenkin katsottiin olevan: kolmen seuran paikkakunnalla olo synnyttäisi entistä tiukemman kilvan näiden kesken kaupungin pesäpalloherruudesta, ja jonka ansiosta pelaajien ja samalla myös joukkueiden taso nousisi. Höytiäisen Urheilijoiden pesäpallojaosto ottikin virallisen yhteyden Joensuun Maila-Poikien pesäpallomiehiin tarkoituksella kehitellä edelleen mahdollisuuksia yhteisen uuden seuran perustamiseksi. Tuo yhteydenotto päättyi lyhyeen, sillä JMP ilmoitti jatkavansa entisellään ja yhdistymishankkeet voitiin haudata lopullisesti. Ilmoitus erikoisseuran perustamisesta julkaistiin Karjalaisessa 9.11.1957. >>>

Uusi pesäpallon erikoisseura perustetaan

Lajin erikoisseuran perustaminen Joensuuhun sai vauhtia, kun lähes 30 pesäpallomiestä kokoontui 10. marraskuuta 1957 Karjalantalon "voimailuhuoneeseen" asiaa pohtimaan. Erikoisseuran perustamista kaupunkiin vauhditti lajin parissa vallinnut useiden vuosien hiljaiselo. Alustuksen erikoisseuran tarpeellisuudesta esitti toiminnanjohtaja Risto Lamppu todeten erikoisseuralla olevan paremmat elämisen mahdollisuudet kuin yleisseuran yhteydessä toimivalla pesäpallojaostolla. Samalla erikoisseura pystyy tehokkaammin viemään lajia eteenpäin Joensuussa.

Seuranneen keskustelun aikana esitti Joensuun Katajan puheenjohtaja, rehtori Juhani Soila ajatuksen, että erikoisseuran asiaa ajavat pesäpalloilijat ja toimihenkilöt liittyisivät Katajaan pesäpallojaostona edellytyksellä, että jaosto hoitaisi itse ne velat, joita jaosto joutuisi mahdollisesti tekemään. Soila katsoi, ettei Joensuussa toimivien

jaosto hoitaisi itse ne velat, joita jaosto joutuisi mahdollisesti tekemään. Soila katsoi, ettei Joensuussa toimivien lukuisten seurojen määrää enää lisättäisi, koska toimihenkilöitä ei kuitenkaan tunnu täällä riittävän. Esitys ei saanut kannatusta, joten keskustelua erikoisseuran perustamisesta jatkettiin. Pesäpallon erikoisseura Karjalan Maila ry ilmoitettiin yhdistysrekisteriin marraskuussa 1957. Seuran perustajajäseninä olivat Arvo Pippola, Roy Salmela ja Kauko Salminen, jotka muodostivat seuran ensimmäisen johtokunnan yhdessä Viljo Tarvaisen, Reino Rytkösen, Kalervo Suvisen ja Armas Hirvosen kanssa. Näin johtokuntaan tuli kerralla paljon pesäpallotuntemusta, sillä mm. varapuheenjohtajaksi valittu Salminen oli aikaisemmin toiminut paikallisen SVUL:n piirin pesäpallojaoston puheenjohtajana vuosina 1949-54 ja 1957-58 ja piirin johtokunnan jäsenenäkin 1955 ja 1960-61. Myös rahastonhoitajan meriitteihin kuului pesäpallojaoston puheenjohtajuus vuodelta 1955. Osalla johtokunnan jäsenistä oli lisäksi lajin pelaajatausta.

Kolme eri seuraa

Alun perin oli tarkoitus, että suomensarjassa pelaavan Höytiäisen Urheilijain pelaajat siirtyisivät uuteen seuraan. Näin ei käynytkään, sillä opettaja Kosti-Heikki Lahti ilmoitti HöU:n pesäpalloilijoiden kolmea aktiivipelaajaa lukuunottamatta päättäneen edelleen edustaa omaa seuraansa. Tämä merkitsi sitä, ettei uusi seura tule saamaan HöU:n suomensarjan paikkaa niin kuin oli suunniteltu. Päätös oli melkoinen isku KarMalle, joka näin ollen sai aloittaa nousunsa ylempiin sarjoihin perussarjasta.

Höytiäisen Urheilijoitten harjoittelu pelikautta 1958 varten alkoi kuukauden myöhässä, sllä edellisinä talvina harjoittelu oli hoidettu yhdessä JMP:n kanssa silloisen Joensuun keskikoulun tiloissa. uuden seuran perustaminen lienee aiheuttanut sen, että Höytiäinen sai etsiä harjoittelupaikkansa oman toimialueensa alueelta.

Jonkin tason yhteistyö kylläkin jatkui, sillä toukokuussa 1958 pelatussa harjoitusottelussa Nurmeksen Seppojen suomensarjajoukkuetta vastaan joensuulainen yhdistelmäjoukkue oli koottu Höytiäisen, JMP:n ja KarMan pelaajista. Kustakin joukkueesta pääsi ryhmään neljä pelaajaa. KarMaa joukkueessa edustivat Väistö, Honkanen, Lamppu ja Willberg. Erikoista ottelussa oli se, että joensuulaisjoukkueen pelaajat esiintyivät omien seurojensa peliasuissa. Ottelu päättyi yhdistetyn joukkueen voittoon juoksuin 6-3.

Oman sarjataivalluksensa Karjalan Maila aloitti kaudella 1958 perussarjasta voittaen sen ja nousten kaudeksi 1959 maakuntasarjaan. HöU pelasi Suomensarjassa sinne takaisin nousseen Outokummun Partion kanssa. JMP ja Viinijärvi jatkoivat pelejään maakuntasarjassa.