Puumailaan halkaistua rottinkia ja jo pallo kulki!

Paljon on vettä Pielisjoessa virrannut sen jälkeen, kun Veijo Niirasen pesäpalloilijan ura alkoi Höytiäisen Urheilijoitten riveissä 1950 -luvulla. Seuralla oli käytössään Onttolan varuskunnan kenttä, mutta kun rajavartiolaitos muutti kentän nurmikentäksi, ei joukkueelle löytynyt harjoittelu- ja ottelupaikkaa Joensuun puolelta, siirtyi Veju vuonna 1957 perustettuun Karjalan Mailaan. Siirto tapahtui vuonna 1959, jolloin joukkue oli noussut perussarjasta maakuntasarjaan. Koko 1960 -luvun Karjalan Maila seilasi maakuntasarjan ja suomensarjan väliä eikä mainittavaa menestystä joukkueelle siunautunut.

Pesäpallo oli voimissaan Pohjois-Karjalassa 1970-luvun alkupuolella. Suomensarjan kärkipaikoilla komeili kolme maakunnan joukkuetta ja parhaimmillaan KarMan sijoitus sarjassa oli kuudes. Useasti joukkueensa parhaana palkitun Veijon mukaan touhu tuolloin oli pitkälti harrastuspohjalla. Mitään pelaajakorvauksia ei tuolloin tunnettu ja pelimatkatkin tehtiin yleensä pelaajien autoilla. Joskus jokin liikelaitos saattoi antaa auton käyttöön pelimatkoille

Rahaa kerättiin kulujen kattamiseksi talkoilla. - Oltiin yleensä metsänraivauspuuhissa ja risusavotoissa ja osallistuihan seura myös Joensuun kaupungin katujen laatoittamiseen. Mm. Koulukadun ja Niskakadun kulman katulaatat sekä Penttilään menevän radan alikulkutunnelin laatat on seuran puuhamiesten laatoittamia. Laulurinteellekin tuli seuran toimesta rakennettua ensimmäinen lava, kertoo Veijo Niiranen.

Pesiskauden alettua Niirasen pariskunta on tuttu näky Mehtimäen katsomossa. - Toivottavasti JoMan superpesiskausi alkaa myönteisissä merkeissä ja menestystä tulisi.

Itse asiassa koko Niirasen perhe oli mukana seuratoiminnassa. Veijo veti harjoitukset jopa jokaisena viikon päivänä, vaimo Leena hoiteli pelipäivinä kentällä kioskia ja muutenkin oli mukana seuran taloudenpidossa, tytär toimi aikanaan otteluissa kirjurina ja poika puolestaan pelaajana. Veijo itse kolusi kentillä aktiivipelaaja -aikoinaan kaikilla muilla tonteilla, paitsi lukkarina. Siepparin tontilta on muistona vääntyneet sormet "jorriinin juuret", silloin kun ei räpylöissä mitään pehmusteita ollut ja ainahan se pallo siihen sormenpäihin osui, muistelee Veijo.

Pelaajien vaatehuolto ja jopa asuminenkin olivat Niirasten hoidettavina. Leena pesi pelipuvut Viinijärvessä silloisella Vaivion mökillään ja kuivatteli niitä pihapuihin sidotuilla pyykkinaruilla. Perheen kaupunkiasunnossa kortteeria piti muutama vieraspaikkakunnalta KarMan riveihin tullut pelaaja. - Eihän niillä pelaajilla oman asunnon hankkimiseen mitään kiirettä ollut, meiltä kun sai majoituksen täysihoidolla, naureskelee Leena.

1960-luvulla ei tunnettu lasikuitumailaa. Pelivälineenä Veijolla oli puumaila. - Käytin yleensä "kymppiä" ja Susi -mailaa. Kun nykyisin lasikuitumailoihin kääritään liukkauden poistamiseksi eristysnauhaa, puumailaan saatettiin mailan tasapainottamiseksi kääriä lyöntikohtaan halkaistua rottinkia, joka mailan pintaan sitten liimalla kiinnitettiin. Jo sai pallo kyytiä.

Kenttäolot eivät alkuaikoina olleet mitenkään kehuttavat. Ottelut pelattiin Raviradan kentällä, joka tuolloin sijaitsi suurin piirtein yliopiston ja uimahallin parkkipaikan kohdalla. Pelejä pelattiin myös seminaarin kentällä. Tuohon aikaan ei kaupungin toimesta juurikaan kenttiä huollettu, niinpä ottelutauolla Veijo itse työnteli kalkkikärryillä kentän rajat uusiksi toista ottelupuoliskoa varten.

Nykyinen Mehtimäen kenttä sijaitsee vanhassa kosteikossa - "losossa" - jossa oli jonkinlainen vesilammikkokin. Paikalle ajettiin kaupungin katutöistä jäänyttä maata ja kiviainesta. Tuon loson päälle sitten Mehtimäen hiekkakenttä raknnettiin ja sen kentän päälle tuli aikanaan hiekkatekonurmi. - Sitä vanhaa losoa on vieläin nähtävänä nykyisen kentän takarajan vallin takana, kertoo Veijo.

Veijon pesäpallouraan on pelaamisen ja nuorten valmentamisenohella kuulunut myös pelinjohtajuus. KarMan miesten joukkueen ja myöhemmin myös naisjoukkueen pelinjohtajuutta. Naisjoukkue etenikin Vejun luotsaamana kolkuttelemaan jopa mestaruussarjan portteja 1970-luvulla. Tuolloin kapeasta pelaajamateriaalista koottu joukkue kärsi loukkaantumisista ja niinpä nousu pääsarjaan kariutui tappioon vierasottelussa Nurmoa vastaan.

Niirasen pariskunta viettää ansaittuja eläkepäiviä. - Aika kuluu kesäisin puutarhatöissä Pyhäselän rannalla sijaitsevalla kesäpaikalla. Äärellään on mainio kalavesi, mutta kahdelta hulluudelta Veijo sanoo välttyneensä: hevos- jakalastushulluuteen ei ole tarvinnut langeta. Rannassa on vene ja siihen perämoottori, mutta se on enemmänkin huviajelua varten. Sen sijaan pesäpallo on edelleen sydäntä ja sielua lähellä. Joensuun Mailan talkoisiin Veijo on edelleen osallistunut silloin, kun aikaa siihen on riittänyt ja onhan nuo kausikortitkin tullut hankittua. Katsomosta Niirasen pariskunnan tänäkin kesänä löytää.

Höytiäisen ja Karjalan Mailan yhdistäminen vaikutti ratkaisevasti siihen, että Joensuu sai jälleen joukkueen pesäpallon Suomensarjaan. Vuonna 1966 tapahtuneen nousun yhtenä takuumiehenä oli Veijo Niiranen.