KAUSI 1970 // Suomisarja | Päivitetty 5.4.2008 |
|
Pesäpalloilun todettiin valtakunnallisesti viime vuosina selvästi menettäneen otettaan kesäisen palloilun
suosikkiasemasta. Vielä 1960-luvun loppupuolella pesäpalloa seurasi suurempi yleisöjoukko kuin konsanaan
jalkapallo-otteluja, mutta 1970-luvun alussa jäätiin yleisön suosiossa jo jälkeen. Maakunnallisesti pesäpalloilun
tilanne Pohjois-Karjalassa oli paljon valoisampi. Paikkakunnan lehdistö oli kiitettävän runsaasti uhrannut
palstatilaansa pesäpalloilua käsitteleviin kommentteihin sekä tulosjulkaisuun. Osaksi lehdistön ja osaksi maakunnan
pesäpalloilun tason ansiosta yleisön mielenkiinto lajiin säilyi. Jo tuolloin seuran toimesta arvioitiin niitä
vaikutuksia, jos ”joukkue tai kaksi Pohjois-Karjalasta nousisi maan eliittiin, mestaruussarjaan, mikä yleisömäärä
tuolloin pesäpalloilua seuraisi!”. | |
Häiritsevänä tekijänä
ainoastaan voidaan pitää
huonoa maakuntahenkeä, epäsopua,
joka vallitsee eräillä tahoilla
maakunnan seurojen kesken.
|
1970-luvun alkupuolen pelillinen ja jossain määrin myös taloudellinen toiminta oli monessakin mielessä kirjattava
positiiviseksi. Seuran kilpailutoiminta oli vilkkaampaa kuin aikoihin ja toimintatavoitteiden ohjetta noudattaen
kiinnitettiin entistä suurempi huomio nuoriin pelaajiin. Nuoriso koottiin jo talviharjoittelukautena yhteen
ja heidän kanssaan touhunneet aikamiehet toimivat kiitettävän tehokkaasti.
Talvikautena olivat sisäharjoitukset Urheilutalolla kaksi kertaa viikossa. Nuorten harjoituksia pidettiin Kanervalan
koululla yhtenä iltana viikossa. Harjoitusten ohjaajana toimi Veijo Niiranen. Ulkoharjoituksiin päästiin
aikaisen kevään johdosta jo huhtikuun puolella. Lyönti- ja heittoharjoituksia pidettiin aluksi Valtatie n:o 18
tietyömaalla sekä kentän kuivumisen jälken kolme kertaa viikossa Mehtimäellä. Jokaviikkoinen saunalenkki,
pressuunlyönti sekä saunominen mertalammella kuuluivat myös harjoitusohjelmaan.
Suomisarjan ottelut eivät täyttäneet kaikkia salaisia toiveita. Sen sijaan sarjapaikan säilyttäminen, minkä seuran
johtokunta katsoi oman seuran nuorison sekä koko kaupungin pesäpalloilun kannalta välttämättömäksi, toteutui –
vaikkakin putoamiskamppailujen kautta. Joukkueessa oli 4-5 maakunnan parhaiksi pelimiehiksi tunnustettuja yksilöitä,
mutta se punainen lanka joukkueelta puuttui.
|
Taloudellinen tilanne kulki edelleen myönteistä kauttaan. Rahaa kovasti kysyvän kilpailutoiminnan
tukena oli Bingo, jota pelattiin toukokuun loppuun 1970 saakka. Valtion jatkuvasti kasvava velkataakka
johti siihen, että urheilubingojen oli verotuksen muodossa luovuttava osasta voittojaan. Niinpä tämä
hyväksi muodostunut tulolähde verotuksen seurauksena jäi pois.
Vuonna 1970 Suomisarja pelattiin kaksinkertaisena sarjana. Koska joukkueita Pohjois-Karjalan läänistä oli viisi,
takasi se sen, että sarja muodostui mielenkiintoiseksi ja kovaksi, sillä ennakkoon ei ollut löydettävissä yhtään
varmaa putoajaa. Myös kevään harjoitusottelut antoivat vahvistusta asiaan. Karjalan Mailan sarjapaikka varmistui
vasta viimeisillä kierroksilla: vain kaksi pistettä erotti Karjalan Mailan ensimmäiseen putoajaan, joka tuolloin oli
Nurmes. Itälohkon voitti ylivoimaisesti Imatra nousten pääsarjaan kaudeksi 1971.
| |
KarMan joukkueelle luovutettiin kauden alkajaisiksi
uudet verryttelypuvut ja Adidas-kassit, jotka seuralle lahjoittivat Kiiskisen Auto- ja Kone Oy sekä
Joensuun Erä-Urheilu Oy. Vasemmalla apulaisjohtaja Heikki Harvela ja konttoripäällikkö Keijo Puujalka
Kiiskisen Autosta ja oik. toimitusjohtaja Eino Helander ja myymälänhoitaja Käyhkö Eräurheilusta.
|
| Kokoonpano 1970 pelipaikkoineen |
| Lukkari |
I. Matti Pippola, II. Pekka Pippola | Sieppari | I. Olli Sormunen |
1-vahti |
I. Olli Kallio, III. Keijo Puujalka |
| 2-vahti | I. Hannu Pippola | 2-polttaja | I. Seppo Lappalainen |
3-polttaja | I. Pekka Pippola, II. Erkki Mononen |
| 3-vahti | I. Erkki Mononen II) Keijo Puujalka III) Olli Kallio |
2-koppari | I. Veijo Niiranen |
3-koppari | I. Keijo Puujalka, II. Pekka Pippola |
Lyöntijärjestys:
1. Keijo Puujalka, 2. Veijo Niiranen, 3. Hannu Pippola, 4. Pekka Pippola
5. Matti Pippola, 6. Seppo Lappalainen, 7. Erkki Mononen, 8. Olli Kallio,
9. Olli Sormunen.
Joukkueeseen olivat ehdolla lisäksiYrjö Räsänen ja Kalevi Pesonen.
Lehtien palstoilla käytiin vilkasta keskustelua siitä, oliko osa otteluista sopupelejä. Silmätikkuna
oli myös KarMa, jota epäiltiin edellisellä kaudella maakuntasarjassa pelatessaan sopupelistä ottaessaan suurvoiton
Outokummusta. Sama asia oli vireillä Suomensarjassa tällä kaudella, kun KarMa voitti Imatran ylivoimaisen yhdeksikön
Joensuussa pelatussa ottelussa. Imatra oli varmistanut nousunsa mestaruussarjaan jo aikaisemmilla kierroksilla.
Sen sijaan KarMa oli ennen kahta viimeistä kierrosta tasapisteissä mm. Nurmeksen kanssa. Tuolloin putoamisviivan
alapuolella olivat Outokumpu 10 ja Maaninka 7 pisteellään.
Huhut Suomensarjan itälohkon sopupeleistä kantautuivat myös liittoon, eikä itälohko suinkaan ollut ainoa sormella
osoitettu, vaan samanlaisia huhuja tältä kesältä on kerrottu myös eräistä etelälohkon otteluista. PPL:n
pääkouluttaja Tauno Luomen mukaan ilmiö on yleinen kaikissa palloilulajeissa. Keskustelua asiasta on käytävä, että
siihen puututtaisiin ja löydettäisiin keinot sopupelien ehkäisemiseksi., sillä ennen pitkää ne vievät luottamuksen
palloilua kohtaan, sanoo Luomi.
Minkäänlaista virallista ilmoitusta sopupeleistä ei liittoon ole tullut, tiedot perustuvat pelkkiin huhuihin.
Toisaalta selvissä tapauksissa yleisökin näkee, milloin sovusta on kysymys. Sen sijaan asian todistaminen, mitä
tuomitseminen vaatii, onkin jo paljon vaikeampi juttu. – pesäpallossa on tietysti helppo järjestää ottelun tulos.
Ei tarvita muuta kuin että pari hyvää pelaajaa loukkaantuu kesken ottelun ja heidät korvataan pikkupojilla, kuten
on tehty, toteaa Luomi.
KarMan Aulis Järvinen toteaa, että sopua on niin idässä kuin lännessäkin. Jos pelaajat ovat keskenään
IPV-ottelussa jotain sopineet, ei se ole huoltajan tiedossa. Outokummussa keskityttiin tekemään vain juoksuja eikä
pelaamaan sovussa. Järvinen kyllä uskoo, että tilaisuus tekee sovun pelaajan. Länsilohkossahan ovat tuomarit
joutuneet katkaisemaan ottelun ja kehottamaan joukkueita pelaamaan.
KarMa-IPV –ottelun Joensuussa tuominnut Pertti Litmanen merkitsi PPL:lle lähetettävään pöytäkirjaan oman
näkemyksensä siitä, että ottelun loppu vaikutti sovitulta. Seitsemännen vuoroparin jälkeen ottelu vahvasti
sovitulta, jonka vuoksi huomautin IPV:n joukkueen johdolle, että pelataanpas nyt tosissaan. KarMan ja Partio II:n
välisessä ottelussa Litmanen oli ”tarkkailijana”. Siihen saakka kun olin paikalla, ei sopupelistä mitään merkkiä
ollut. Jouduin kesken ottelun lähtemään Joensuuhun. Lähtöni jälkeen peli oli revennyt ihmeellisesti, kertoo
Litmanen.
Lehtiartikkelin mukaan Imatra johti jo 2-7 ja 3-8, kun Imatran lukkari ”loukkasi” jalkansa ja myös Teri Niiranen
jätti mailan toisille. Seitsemännen vuoroparin jälkeen tilanne oli 10-10. ja loppunumerot 14-11 KarMalle.
Mehtimäen kentän 200 katsojaa totesivat hymy huulillaan IPV:n kärsineen kesän ensimmäisen tappion sarjassa
putoamistaistelussa mukana olleelle KarMalle.
Karma 1970
Puheenjohtaja: Urho Rouvali
Johtokunta: Aulis Järvinen (vpj.), E.Karjalainen (siht.), Olli Kallio, Veijo Niiranen, Kyösti
Toukonen, Eero Nissinen, Urho Kärkinen
Lähteet:
Karjalan Mailan vuosikertomus ja johtokunnan pöytäkirjat vuodelta 1970
Sanomalehdet Karjalainen ja Karjalan Maa 1970, kuvat lehtileikkeistä, ellei toisin mainita.
