Lajituntumaa Parru on pitänyt yllä mm. JoMan Kontio-joukkueessa.

Ari "Parru" Väistön
syntymävuonna 1962:

Maakuntaa mestaruussarjassa edusti Outokummun Partio, joka ranskalaisen visiitin tehtyään putosi suomensarjaan.

Suomensarjassa maakunnan joukkueita olivat Nurmeksen Sepot, Höytiäisen Urheilijat ja Lieksan Urheilijat.

KarMa pelasi maakuntasarjassa IlU:n (sijoitus 1.), ViU:n (2.) ja NuSe II:n (3.) kanssa. KarMan sijoitus oli 5.

KarMan naisjoukkue pelasi mestaruussarjassa, josta se putosi sarjaporrasta alemmaksi.

Parrun pesisura

Pelaajana:
Karjalan Maila 1978
Kulhon Kunto 1979
Karjalan Maila 1980-1984
Tohmajärven Urh, 1985-1987
Kiteen Urh./KiPa-90 1988-1990
Juvan Pallo 1991-1992
Siilinjärven Pesis 1993-1994
Joensuun Maila 1995, 2000

Pelinjohtajana:
KarMan naiset suomensarja 1984
Joensuun Maila
1996-1998, 2001-2002
Viinijärven Urheilijat (sp) 2008-

---

Kari "Sutki" Sutinen

oli lanseeraamassa Parrulle kutsumanimeä. Kiteeläinen pesisvaikuttaja Sutki on tuttu mies joensuulaisille myös JoMan viuhkan varresta vuonna 1993. Tuolloin Sutinen tarttui JoMan peräsimeen kesken kauden, kun pelinjohtajana toiminut Arto Väistö sai väistyä. JoMa pelasi tuolloin ensimmäistä kauttaan ykkössarjassa. Putoaminen takaisin suomensarjaan oli kuitenkin kohtalona.

---

*1950 –luvulla ja 1960 –luvun alussa joensuulaisseuroissa pelasi useampikin veljessarja, mm. Leivon poikien trio Joensuun Maila-Pojissa, Pippolan kolme veljestä sekä Teri ja Veju Niiranen Höytiäisen Urheilijoissa ja Karjalan Mailassa. Lähivuosien ajalta Kiteeltä löytyy luonnollisesti Varosten veljessarja Pasi, Vesa ja Mikko. Tämän päivän superpesistä pelaava tohmajärveläislähtöinen Rautiaisen veljestrio Kiteen ja Sotkamon riveissä.

Ari Väistö mukana pesiksessä neljällä vuosikymmenellä: "Pajapölökystä" Parruksi Ari Väistö tunnetaan pesispiireissä paremmin nimellä Parru. Parru kuuluu joensuulaiseen Väistön veljessarjaan, jossa Ari, Arto ja Arvo esiintyivät lajin parissa pelaajina sekä peliuriensa jälkeen myös mm. JoMan pelinjohtajina. Arto esiintyi pelaajana 1980-luvulla ja pelinjohtajana 1990-luvulla, Arvo tahkosi vuodesta 1986 alkaen suomisarjaa ja ykköspesistä 14 vuotta sekä hoiteli viuhkamiehen hommia suomisarjassa v. 2005. Arin pelaaja- ja pelinjohtoura on jakautunut neljälle vuosikymmenelle eikä uran päättymisestä ei ole tietoakaan.

Parru oli vikkelä mies etukentällä. Pesävälit kulki ja syöksykin onnistui.

Kipinä lajin pariin tuli kotoa; kolmisenkymmentä vuotta pesäpallossa aktiivisesti mukana ollut perheen äiti Eila Väistö oli vielä 1960-luvulla KarMan naisjoukkueen kantavia voimia aina mestaruussarjatasolle saakka. Veljessarjasta Ari ”Parru” Väistö on edelleenkin vahvasti mukana pesäpallotoiminnassa; itse asiassa kahdessa seurassa; Joensuun Mailan riveissä Parru on edelleen seura-aktiivina ja Viinijärven superpesisjoukkueen pelinjohtajana on alkamassa kolmas kausi.

Pesiksen parissa neljän vuosikymmenen aikana

Parrulla on takanaan loistava menneisyys pesiksen parissa peräti neljältä vuosikymmeneltä. Kymmenvuotiaana alkanut pesisharrastus on ajallisesti kestänyt lähes 4/5-osaa miehen iästä, sillä kun Parru tuli pesisharrastuksensa pariin vuonna 1972, oli joensuulainen lajitaso alamaissaan seilaten hissiliikkeen tavoin piirisarjan ja suomisarjan välillä.

Ensimmäisen valonpilkahduksen joensuulaiseen pesäpalloiluun toi vuosi 1972, kun Mehtimäen pesiskentälle saatiin kakkos- ja kolmospuolelle uudet putkikatsomot ja toinen valonpilkahdus koettiin vuonna 1978, kun KarMan silloinen pelinjohtaja Olli Sormunen otti lupaavan 16-vuotiaan Väistön maakuntasarjassa pelanneeseen edustusjoukkueeseen syyskierrokselle. Pelipaikka löytyi etukentältä ja Arin muistin mukaan ottelu oli OkuP - KarMa. Parrun panoksesta huolimatta Outokumpu vei voiton 27-11 -juoksuin.

Parru -kutsumanimen syntysanat kirjoitettiin vuonna 1988 Arin pelatessa Kiteen Urheilijoiden joukkueessa. Kari ”Sutki” Sutisen lanseeraama kutsumanimi ”Pajapölökky”, kuvasi lähinnä Arin lyhyttä, mutta vantteraa olemusta ja joka taas johtui siitä, että varsinaista niskaa ei Sutkin mielestä miehellä ollut syystä että ”pää oli istutettu suoraan hartioihin kiinni”. Nimi muotoutui myöhemmin Kari Soinin toimesta nykyään käytössä olevaan lyhyempään ja helpommin lausuttavaan muotoon.

Joukkuetta uudistettiin: ikämiehiä sivuun ja junnuja kehiin

JoMassa on käynnissä tällä hetkellä samanlainen nuorennusprosessi kuin Väistön tullessa mukaan reilut kolme vuosikymmentä sitten. Karjalan Mailan yhdeksikköä oltiin pistämässä uusiin puihin: joukkue uusiutui ja muuttui lähes kokonaan junioripitoiseksi ja joukkueen keski-ikä putosi 21 vuoden paikkeille. Aikaisempina vuosina joukkueen kokoon saaminen saattoi olla työlästä, mutta Arin tullessa joukkueeseen mukaan, oli koossa 20 pelaajan ryhmä, mistä valita. Ja valintoja jouduttiinkin suorittamaan kauden vanhetessa. - muutamat pelaajat kun loistivat usein poissaolollaan muiden omien menojen ja "selkäkipujensa" takia.

Nykyajan pesäpalloseuraa pyöritetään kuin mitä tahansa liikeyritystä. Toiminnan tulee olla tuloksellista ja se toki heijastuu myös pelaajiin, joiden ote ja vastuu omasta panoksestaan pitää olla ammattimainen. Siinä on suuri ero siihen, miten hommaa hoidettiin Parrun uran alkuaikoina. Pelaaminen oli enemmänkin harrastus ja kun mitään pelaajasopimuksia ei ollut eikä sen puoleen myöskään pelaajapalkkioita, joten ei ollut mitään ”pakotetta” peleihin osallistumiselle, jos jotain mukavampaa tekemistä oli tarjolla.

- Joukkueessa oli yhdeksikkö sekä kolmen vaihtomiehen ”vilttiketju”. Pelaava yhdeksikkö osallistui kokonaisuudessaan sisä- ja ulkopeliin. Vilttiketjusta saatettiin ottaa välillä apuja, tai korvata loukkaantunut pelaaja. Roolipelaamista ei tunnettu ja ainoana tarkoituksena sisäpelissä oli saada mies ehjänä pesäväli, oli etenijällä jalkoja tai ei.

1970-luvun harjoituspaikkana oli Urheilutalo

Junioripitoisesta joukkueesta johtuen talviharjoittelussa puhalsivat uudet tuulet. Harjoituksia pidettiin kolmesti viikossa eikä sarjakauden päättymisen jälkeen juurikaan taukoa pidetty. Ja harjoitusta joukkue tarvitsikin, sillä joukkueella oli kirjava taitotaso, jonka suurimmat puutteet ilmenivät sisäpelissä.
– Harjoittelu tapahtui Urheilutalolla peruskuntoa luoden. Helmikuussa kaivettiin puumailat esiin ja katsottiin, josko kuivumisen takia kepissä olisi korjattavia halkeamia ja tarvitaanko lisäpainoa vaikka rottingin muodossa. Lyöntiharjoituksia tehtiin urheilutalon salissa katosta roikkuvaan väliverhoon. Kun säät sallivat, siirtyi lajiharjoittelu ulkokentille. Harjoittelu harrastuspohjalta silti oli systemaattista: jo tuolloin – niin kuin nykyisin - jokaiselle pelaajalle laadittiin henkilökohtainen harjoitusohjelma.

Ei pelkästään harjoittelua ja pelaamista

Tämän päivän kaltainen taloustaantuma vaivasi seuratoimintaa viime vuosisadallakin. Seuran taloustilanne huolestutti ja puhutti seuraväkeä ja toiminnan pyörittäminen olikin paljolti talkoolaisten ja talkoohengen varassa. - Meille pelaajille tehtiin seurajohdon toimesta selväksi, että jokainen joutuu osallistumaan omalla panoksellaan myös talouspuoleen, muistelee Parru. Talkoilla tehtiin mm. Toukosen huoltoaseman pihan lumityöt ja olipa osa porukasta Niirasen Vejun johdolla kivettämässä Joensuun katuja. Nykyisin pelaaja pelaa ja harjoittelee ja seuran toimihenkilöt pitävät huolen siitä, seura on taloudellisesti toimintakykyinen.

Maakuntasarjasta suomensarjan kautta mestaruussarjaan

Parrun ensimmäinen jakso pelaajana KarMassa oli kuuden vuoden mittainen: kaksi kautta maakunta- ja neljä kautta suomisarjassa. Yhden kauden (1979) Parru pelasi naapuriseura Kulhon Kunnossa. Karjalan Mailan jälkeen Parrun tie kulki Tohmajärven Urheilijain kautta pääsarjaan Kiteen Urheilijan/KiPan riveihin. Kaudet 1991-92 kuluivat Juvan ykköspesisjoukkueessa ja paluu pääsarjatasolle tapahtui Siilinjärven riveissä kausilla 1993-94. Paluu takaisin kasvattajaseuraan ykköspesikseen tuli ajankohtaiseksi vuonna 1995.

Pelinjohtotuntumaa Parru hankki jo vuonna 1984 KarMan suomensarjassa pelanneessa naisjoukkueessa yhdessä Pekka Kannisen kanssa. Miesten joukkueen pelinjohtajaksi Parru houkuteltiin kaudelle 1996 JoMan noustua takaisin ykköspesikseen. Paluu mailan varteen tapahtui v. 2000, mutta se kokeilu jäi vain vuoden mittaiseksi. Viuhkan käteensä Parru otti uudelleen kausille 2001-02. Välivuodet 2003-2007 Parru valmensi juniorijoukkueita hoitaen siinä sivussa edustusjoukkueen managerina pelaajasopimuksia. Viuhka heiluu tiuhaan nykyäänkin, kun komennuksessa on Viinijärven naisten nuori superpesisporukka, joka viime kaudella yllätti positiivisella otteellaan ja menestyi sarjassa odotettua paremmin.

Pesiksen säännöissä pientä tarvetta ”muutoksiin”

Jonkin tasoisia sääntömuutoksia peliin on tehty harvakseltaan. Uusista muutoksista Parru ei pahemmin innostu. – Jaksopeli on ihan ok eikä 9 vuoroparin otteluun ole paluuta. Kopittelun vuoronvaihdon jälkeen saisi jättää pois, vaikka koppareille tietysti siitä kiire kotikaarelle tuleekin. Näin jäisi turha lorviminen pois. Yleisölle voisi uutena asiana tuoda vanhan säännön ”kosketuspalosta”. Säännön mukaan etenijän voisi polttaa pallon kosketuksella. Olisi ainakin kansalle huvia, kun polttaja ja etenijä kirmailisi peräkkäin kenttää ympäriinsä…. Parru on tuttu vieras tilaisuuksissa, joissa mahdollisuus on tavata muita lajin huippuja. Janne Monni (oik.) on palannut pelaajauransa jälkeen JoMan organisaatioon. Rudi vastaa seuran superin pelaajasopimuksista.